Asun maaseudulla, latoja löytyy - vielä. Talvinen autio
pihamaa henkii rauhaa ja hiljaisuutta, yksinkertaista kauneutta.
Piharakennukset kertovat minulle tarinaa eletystä arjesta. Voi melkein nähdä
mummon ripustavan kahvipannun aitan seinälle. Hän keitti äsken kahvit
heinäpellolta saapuneelle talkooväelle ja lähti sitten jatkamaan askareitaan.
Aika muuttuu ja maaseudullakin toimitaan nykyään eri malliin...
Onneksi on muistot - meillä itsekullakin.
Hieno ja talvinen kuvasarja. Ja niin ne hirrenpäätkin siinä, kukin hieman erilaisin ilmein kertoo tarinaansa;
VastaaPoista- Näin tämä meni, mutta ei tässä hätää. Tässä me ollaan pojat päälekkäin. Aika piteli pahoin vaikka vastaan harattiin. Joku hirrenpää tuntuu vaan murjottavan. Joku olisi valmis pitkäänkin tarinointiin, jos kulkija vaan jaksaisi kuunnella.
Ja jaksaahan se.
Niin kaunista ja niin tunnelmallista. Loistavia kuvia.
VastaaPoistaUskomattoman kauniita kuvia.
VastaaPoistaHienoa, että vielä on jäljellä puurakennuksia. Toivottavasti joskus taas palataan rumista betonihökkeleistä luonnonmateriaalisiin, rakkaudella ja taidolla kauniiksi rakennettuihin rakennuksiin...
VastaaPoistaNiin..kyllä tuo maisema herkistää. Pitää ikuistaa niin kauan, kuin näitä vielä riittää:-)
VastaaPoistaKiitokset kommenteistanne!
Ladot on kauniita, mitä ois maaseutu ilman niitä?
VastaaPoistaIhastuttavat kuvat, huurteiset, ja mukavia yksityiskohtia olet kuvannut, kiva kuvasarja.
Kiitos muistoista mitä herätit :)
VastaaPoistaHyvin olet tarinaa vienyt ja nuo kuvat täydentävät sitä upeasti. Suuri on ero ladon ja sen tarinan sekä tuon viimeisen kuvan välillä.
VastaaPoista