Syksyinen marjaretki.
Kaunis metsämaisema.
Kuulas ja raikas ilma hyväilee ihoa.
Hengittäminen on helppoa.
Katse viipyilee puiden latvoissa.
Rungot saavat sävyjä aamuauringon säteistä.
Varvikot levittäytyvät vihreänä,
pehmeänä mattona. Metsä tuoksuu niiiiiin hyvälle.
Puhtaan ja raikkaan metsän jälkeen saavun avaralle suolle,
jossa karpalot odottavat punaisena
hehkuen kuin kirsikat.
Laskeudun mättäiden tasolle ja noukin
arvokkaat marjat astiaan. Saisinpa kaikki marjat mukaani.
Seuralaiset huutelevat nuotion ääreen, kahville ja makkaranpaistoon.
En malta lähteä, vielä tuo mätäs ja vielä tuo, vielä, vielä ...
Oi mikä nautinto olla täällä. Suolla on hiljaista,
Ei eläimiä, ei tuule, ei sada.
Porojen tai hirvien polkuja näkyy muutama.
Olisipa hienoa, jos porotokka kiirehtisi ohitseni,
huomaamatta minua, joka kyykin matalana
marjojen perässä. Menisivät ohi tietämättöminä siitä,
että voisin vangita ne - kamerallani :-)
Välillä seison vain hiljaa ja ihmettelen.
Onnellinen olo, täältä ei haluaisi pois...
Tunnelmaa täysi, niin sanoissa kuin hienoissa kuvissa.
VastaaPoistaVoi vain kuvitella tunnelman, jota auttaa kauniit kuvat ja upeat karpalot. muistui mieleen omat jo taakse jääneet suolla käynnit.
VastaaPoistaNiin on erilaista kuin omissa maisemissani. Kaunista ja rauhallista. Ja kirjoittaa osaat myös. Kiitos sanoistasi!
VastaaPoistaMetsä- ja suomaisema ovat niin ihania, sinne pitää aina välillä vierailla - rentoutumaan ja voimaa hakemaan.
VastaaPoista