Marraskuu alkoi tyypillisesti sumuisena, kosteana, mutta myös lämpöisenä.
Luonto lakastuu, on hämärää ja utuista.
Tänä pyhäinpäivän aamuna saatoin aistia hämärässä hiljaisen luonnon huokauksia, kasvien apean ilmeen, kaatuvat korret, lehdettömät puut. Sumu tiivistyi vesipisaroiksi kasvoilleni.
Valon määrä on vähentynyt ja luonnon on annettava periksi.
Olen kevään lapsi, mutta siitä huolimatta nautin näkemästäni.
Hiljainen maisema on mielestäni kaunis,satumaisen unelias ja rauhoittava.
Olen kevään lapsi, mutta siitä huolimatta nautin näkemästäni.
Hiljainen maisema on mielestäni kaunis,satumaisen unelias ja rauhoittava.
Kaunista. Sitähän syksy on hiljaista valmistautumista uuteen kevääseen. Lämmintä on täälläkin ja vettä sataa jatkuvasti. Pikkupakkasia odottelen.
VastaaPoistaLempeitä, rauhoittavia kuvia!
VastaaPoistaAllekirjoitan kaiken tämän ja tunnen samalla tavalla, kevään lapsi myös!
VastaaPoistaNautin näistä kuvista valtavan paljon!
Kyllä noissa maisemissa hermo lepää. Hienot syksyiset kuvat.
VastaaPoistaHienos sarja !
VastaaPoistaMeillä Oulun seudulla oli viikko sitten todella kaunis pikkupakkanen, puut ja luonto olivat hohtavan valkean kuuran ja lumen peitossa. Tumma joki virtasi tämän kauneuden keskellä. Nyt siitä on muisto vain...tilanne varmaan muuttuu taas, kun kylmä sää voittaa :-)
VastaaPoistaUlla your blog is full of small, beautiful poetries.
VastaaPoistaMun tulee melkein itku kun menen ulos. Marraskuussa luonto on minusta niin lohduton. Kauneutta saan oikein hakemalla hakea! Onneksi on linnut!
VastaaPoistaHyvää sunnuntaita!