torstai 30. joulukuuta 2010

Jäätä, aurinkoa, vähän lunta

Vapaapäivän saldoa tuli mukavasti kuvien muodossa. Aamu lupaili paljon:
kirkas taivas, yksi tähti ja kuunsirppi. Kaamos on vielä vallitseva, mutta
pilvettömällä säällä pystyy kuvia hetken aikaa ottamaan.
Kiiminkijokimaisema - erittäin sininen kuva :-)

















Kiiminkijoen helmi - Koiteli, siellä oli tapahtunut jotain edelliseen käyntiini verrattuna. Jokiuomat olivat rikkoutuneet, jää oli putoillut useasta kohtaa.


Vettä on hyvin vähän, jäät ovat ohuita.

Tänään oli pakkasta noin -20, joten muut kulkijat ilmeisesti päättivät jättää kohteen väliin. Olin yksin ja kävelin saaret päästä päähän pysyäkseni lämpimänä. Kylmän ongelmaa ei ollut, ennenkuin viivyin vähän pitempään jääonkalon alla - sormia alkoi paleltaa. Jääonkalossa oli kauniita tähtimäisiä ja pitsimäisiä hiutaleita ja pikarin muotoisia jääpuikkoja. Ne täytyy käydä kuvaamassa huomenna makron kanssa.




 

 Kelkkailijat olivat ajelleet uomien reunoilla jälkiä jättäen. Joku oli tehnyt hiihtoladun. Kävelin ladun reunaa liukastellen, lumi pakeni kenkieni alta ja jää tuli esiin. Tuntui, että voisin hieman puhaltamalla saada lumen liikkeelle - kuivaa puuterilunta. Ei tässä latu kyllä kauaa pysy, tuumailin itsekseni ja siirryin rannemmaksi pysyäkseni pystyssä.






























6 kommenttia:

  1. Hienoja talvisia kuvia! Ensimmäinen oli erityisen vaikuttava.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia! Ihanasti aurongon säteet
    värittävät puiden latvat, toiseksi alimmassa
    kuvassa.
    Huomisia makrokuvia jääonkalosta...
    jään odottamaan.

    VastaaPoista
  3. Tuo kosken läheisyys on kadehdittava asia, voi seurailla sen elämää ympäri vuoden. Kiva kun pääsee näin kuvien ja tekstien muodossa siihen rytmiin mukaan.

    Kiiminki-joessa ei taida kovin vettä riittää talviajaksi, kun ei saa noita kesän mahtavia virtapaikkoja pidettyä sulina. Jos siellä olisi vettä, niin varmaankin koskikarat viihtyisi, onko ollut milloinkaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista. Olen todellakin onnekas saatuani tällaisen luontokohteen naapurikseni. Pienestä pitäen olen siellä kulkenut. Kameran kanssa ahkerammin 2000-luvulla. Koskikara toki viihtyy Koitelissa, viimeisin havainto oli joskus lokakuun lopulla. Uomien jäätyessä umpeen ne siirtyvät muualle ja ilmestyvät taas myöhään keväällä. Myös saukot ovat Koitelin asukkeja, saukonpolkuja oli vielä joulukuun puolivälissä.

    VastaaPoista
  5. Upeita luontokuvia!
    Saukko onkin upea eläin, ei taida koskaan päästä näkemään luonnossa, taisin Korkeasaaressa viimeksi tavata.
    Siellä on kauniit maisemat luontokuvaajan paratiisi ♥

    VastaaPoista
  6. Täytyy myöntää, että saukkoa en ole päässyt kuvaamaan, ovat niin vikkeliä. Niitä pitäisi "päivystää" tovi, ja vielä ei ole löytynyt aikaa. Koskikarasta on muutama köyhä
    :-)otos, mutta ovat aika arkoja nekin.

    VastaaPoista