Ihana syysaamu Koitelissa

Sunnuntaiaamun ennuste kertoi kylmästä yöstä ja selkeästä aamusta,

mikä kannusti heräämään jo klo 6:00 jälkeen - kamera ja varusteet

oli pakattu jo illalla valmiiksi. Kahvit keitin pikaisesti mukaan.

 Aamu oli kylmä ja kuulas, paljon usvaa - etenkin joella.

Saapuessani Koiteliin mykistyin, ihastuin ja rakastuin - jälleen kerran.

Usva leijaili veden päällä, tummat kuuset häilyivät rannoilla.

Ennen auringonnousua on niin hiljaista ja tyyntä.

Ensin asettauduin paikalle, jossa usein olen kuvannut auringon nousun.

Taivas oli erittäin selkeä, joten värit pysyivät maltillisina.

Jatkoin polkua kohti itää - KUKA SYTYTTI VALOT ?

 Aurinko oli ponnahtanut taivaalle ja lähetti säteitään metsikön läpi.

Veden pinnalla usva liikkui ja sakeni entisestään.

Maisema hengästytti jo ihan tarpeeksi, mutta mitä sitten tapahtuikaan..

...ei voi olla totta. Tuolla usvan seassa...

Koitelissa näkee harvoin joutsenia. Tämä pariskunta oli etäällä yläjuoksulla

suojaisessa paikassa, jossa ei ole paljon virtauksia. 

Sain zoomattua kameraa sen verran, että kuviakin tallentui. Muutaman

hetken linnut liikkuivat hiljalleen edestakaisin ja siirtyivät kameran

ulottumattomiin.  Eivät palanneet vaikka tovin odottelinkin - 

herkistyneenä, kyynelkin silmäkulmassa tästä yllättävästä 

kauniista kohtaamisesta johtuen.

Olin saanut nauttia tästä ihanasta aamusta, joka pysyy mielessäni varmasti kauan.

Koin huumaavaa luonnon heräämistä uuteen päivään, kylmän ja lämpimän yhtä aikaa.

Kuvia syntyi paljon kansion kätköihin ja jatkojalostettavaksi :-)

Voiko päivä paremmin alkaa..