Joulupäivän tunnelmaa metsässä

Joulupäivää on vietetty rauhallisesti perheen kanssa, tehtiin myös retki lumiseen metsään. Olipa hiljaista ja harmaata ja sinistä ja tietysti valkeaa..unelmaa... Yksinkertainen talvimaisema on kuvauksellinen, vaikka onkin väritön ja hillitty. Sydäntalven maisema on jotenkin harras ja arvokas. Tekee mieli hiljentyä ja pysähtyä ja olla vaan - nauttia hiljaisuudesta.

Talvisestakin maisemasta voi löytää muotoja, värejä ja elämyksiä. Tähän aikaa löytyy valoa ja värejä silloin, kun auringonnousun tai -laskun värit loistavat taivaalla ja heijastavat värejä myös maisemaan. Kasveja on mukava kuvata vastavaloon tällaisella hetkellä. Kaislakuva on Oulun Nallikarista talvisen auringon laskiessa.

Meren tai järven jäällä on valoa heijastavia jään nousuja, luontoäidin kylmää taidetta. Kaunista katseltavaa mielestäni. Kuva on otettu Oulun Nallikarissa.

Tämän sydänjään löysin Koitelista. Aika harmaa sävy, mutta sitäkin sydämellisempi - kosketti minua.

Kuvassa on tuikku, jonka olen löytänyt Koitelista muutama viikko sitten. 

Pienten jääveistosten ja kuvioiden löytäminen on riemastuttavaa. Joskus on oltava hyvin matalalla, jopa makuuasennossa - jotta kuvaaminen onnistuisi. Kuvaustilanteessa täytyy huomioida myös millainen maasto on: onko jalkojesi alla kenties kuivaa maata, jäätä vai jotain muuta. Siis hieman jännitystäkin saattaa olla mukana tilanteessa. Yhden kerran kävi niin, että lumen alla olikin tuore jää, joka petti ja putosin kylmään veteen polvia myöten. Onnekseni en ollut joessa, vaan "kuivalla" maalla, johon oli noussut tulvavettä ja jäätynyt. Odottelen innolla kevätauringon tuloa. Huhti-toukokuussa jäämuodostelmia löytyy jälleen.